Vaelluksesta - vihdoinkin!

Heinäkuun lopussa raahauduimme tiistaina kololle rinkkojen kanssa (tai no, osa nousi kyytiin jo aiemmin) ja lähdimme Haapa-Linen pikkubussilla ajelemaan kohti Lappia. Matka oli melko pitkä, tunteja kului, mutta esimerkiksi ensimmäiset neljä tuntia menivät nopeasti, kun takapenkin neidit lauloivat melko monta laulua. Toinen vaelluksen johtajista, oli kaiketi laskenut, että pisin tauko lauluista oli noin 8 minuuttia - ensimmäisen neljän tunnin aikana :)

Matkalla pidettiin muutama tauko, Tervolan Nesteellä syötiin (oli muuten todella maukasta ruokaa!!) ja illalla saavuttiin Aittajärvelle, jossa pakattiin vielä viimeisen kerran kamppeita, napattiin ryhmäkuva ja lähdettiin ensimmäisen illan taipaleelle. Heti alkumetreillä pääsimme ylittämään leveähkön "puron". Kävelimme näin aluksi vain muutaman kilometrin matkan ja pysähdyttiin Maantiekuruun ensimmäiseksi yöksi. Syömisen ja iltanuotiohetken jälkeen painuttiin telttoihin ja nukkumaan :)

 ryhmäkuva pitää tietenkin ottaa! ©TM

 pientä puroa ylittämässä.. ©TM

kohta pääsee nukkumaan! ©TM

aamupalaksi syötiin esimerkiksi erilaisia variaatioita munakkaista :) ©HK

Aamulla lähdettiin sitten taas marssille. (Oikeasti kävelimme ihan sopivaa vauhtia ja taukojakin pidettiin tarpeeksi usein) Seuraavaksi yöksi ajattelimme mennä noin 18 kilometrin päähän Pälkkimäojan rannalle. Matkalla kohti Sudenpesää pääsimme jo näkemään tuntureita (alkuvaellus oli metsäisempää maastoa) ja maasto alkoi olla mäkisempää. Sudenpesällä kävimme syömässä ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa yöpaikkaa. Sää oli hieno - sopivan viileää, ei kuitenkaan satanut!

 ja heti jalkoja lepuuttamaan! :D ©EK

 mutta keitteli se onneks sitte hernekeittooki. ©HK

 ja pojilleki maistu ruoka! ©HK

©HK

Noin 18 kilometrin kävelyn jälkeen pääsimme siis Pälkkimäojalle, ja kylläpä maistui ruoka hyvältä, kun sai istahtaa mättähälle auringon paistaessa! Hetken levähdyksen jälkeen pystytimme teltat ja oleskelimme. Iltanuotio pidettiin ilman nuotiota (ja laulettiin tietysti Tänne polkumme johtaa...), jota ennen osa söi lettuja, toiset suklaavanukasta ja muut katsoivat kateellisena vierestä.

teltat pystyyn ja sitten ruoanlaittoon tai lepäämään! ©HK

 Ja Sirpa päätti viettää ennenaikaista joulua joulukuusen muodossa, vai mikähän 

tämä juttu oikein oli? ©HK

tämä oli se parempi suklaavanukas. Kannatti kantaa mukana marenki- ja valkosuklaamurskaa! ©TM

  seuraavana aamuna taisimme luikauttaa pari laulua odotellessamme, aikooko se sade loppua... ©TM

Kuten ylläolevasta sadeviittakuvasta näkee, torstaiaamuna heräsimme sateen ropistessa teltan kattoon. Jossain vaiheessa aamua saattoivat hermotkin hieman olla kireällä ainakin allekirjoittaneen teltassa, joten täytyi sieltä kömpiä ylös ja syödä jotain. Aamulla seisoskelimme sitten tovin puun alla, mutta kun ei sade näyttänyt loppuvan, pakkasimme kamat (märät teltat ja joillakin taisivat myös makuupussit kastua) ja otimme suunnan kohti Luirojärven kämppää - saunomis- ja tavaroidenkuivatusmahdollisuuksien kangastellessa varmasti useimpien mielessä.

 pääsimme ehjin nahoin Luirolle! Sataa, sataa ropisee... ©EK

Niin, tai ainakin melkein ehjin nahoin... ©SL

Oli ihanaa saada teltat ripustettua kuivumaan, ruokaa massuun ja märät varusteet kuivaushuoneeseen. Oli aivan täydellisen ihanaa päästä saunaan ja uimaan. Yökin oli melkoista luksusta, kun nukuimme sisällä kämpässä!

(perjantai, lauantai, sunnuntai ja maanantai seuraavassa osassa!)