Syömistä, temppurataa, pianonsoittoa.. kevätretki!

Lippukuntamme kevätretki, jonka Team Hannat järjesti seurakunnan leirikeskuksessa Tahkoniemessä huhtikuun lopulla, muistetaan varmasti ainakin otsikossa mainituista aktiviteeteista!

Retken alkaessa perjantai-iltana alkuilta meni paikalletulohässäkässä, paikkoihin tutustumisessa ja huoneiden varaamisessa. Pianonkansi avattiin jo silloin ja soitto ja laulu raikasivatkin retkellä niin vapaahetkinä kuin myös toisinaan silloin, kun olisi pitänyt jo keskittyä muuhun :P Illalla vietimme aikaa nuotion ääressä mm. suohonlaulannan merkeissä :) Isoja poikia nukkui laavussa, muut nukkuivat yön sisällä.

Leirin kokit ahersivat viikonlopun keittiössä, joten lauantaiaamun makaronilaatikkolounasta partiolaisille värkätessämme muut juoksentelivat pihalla viirinryöstön parissa (mikä näytti kyllä ikkunasta katsottuna kovin mukavalta touhulta!). Syönnin jälkeen oli vuorossa rastirata, jossa lapsukaiset ryhmittäin kiersivät. Kovassa suosiossa oli miesten metsään tekemä rata, jossa käveltiin köyttä pitkin, ryömittiin ojassa yms. Ryhmien piti kiertää rata viestinä mahdollisimman nopeasti :) Lisäksi oli ensiapua, nuotiorasti, varainkeruuinforasti, maistelurasti, tuohisormusrasti sekä rasti, jossa keksittiin tutun laulun säveleen uudet sanat.

Päivälliseksi oli nakkikeittoa, jonka partiolaiset tekivät itse ryhmissä trangioilla. Monet halusivat vielä ryömiskellä metsäradalla illan mittaan, samoin pianoa soiteltiin ahkerasti. Iltaan kuului myös saunomista sekä arvoituksia, joita yhteistuumin saatiinkin ratkottua monta! Iltapalan jälkeen osa isoista meni telttaan nukkumaan ja loput nukkuivat sisällä. Toki me tytöt käytiin vielä laulamassa komeasti versioitu Meksikon pikajuna sekä Partiolaisten iltavirsi niin sisällä nukkuville kuin telttailijoillekin.

Aamulla ohjelmassa oli aamupalaa sekä paikkojen siivoamista. Johtajisto jäi vielä pähkäilemään arvoituksia pienten lähtiessä koteihinsa :D

Operaatio Kämppä kuntoon, osa 1

Joskus vuosi tai pari sitten tuumimme, että kun meillä kerran on tällainen oma ihana Korpiloukko lippukunnalla, miksemme pitäisi siitä parempaa huolta? Tietenkin perussiisteyttä on pidetty yllä, mutta vuosikausia paikassa lojuneista epämääräisistä tavaroista kukaan ei tiennyt mitään, kukaan ei niitä juuri käyttänyt eikä niille sitten ikinä mitään tehty (ehkä lippukunnan pitämiseen pystyssä on kulutettu sen verran voimavaroja, ettei lisäksi perusteelliseen kämpän puunaamiseen ole ollut motivaatiota). Totesimme siis, että ensi kesänä ottaisimme porukan mukaamme ja puunaisimme kämpän lattiasta kattoon, veisimme kaiken tarpeettoman pois ja tekisimme Korpiloukosta vieläkin mukavamman paikan!

Korpiloukko ennen (siivottuna)

Vuosi sitten kesällä emme saaneet hankettamme toteutettua, mutta keväällä - ehkäpä rantasaunan remontinkin innoittamana - päätimme iskeä kämppään vappuviikonloppuna. Niinpä menimme tyttöporukalla Louhurantaan, siivosimme pirtinpöydät, yläkerran ja seiniä kiertävät sohvalaatikot, jotka poistettiin. Yli puoli kämppää saimme siivottua, ja olipa ihanan tunnelmallista, kun muutimme järjestystä ja sytytimme kynttilöitä ja söimme tietysti hyvää ruokaa (kuten meidän lippukunnassa naisten retkillä on ollut tapana). Sunnuntaina lähdimme käppäilemään kotia kohti ja veimme ison säkillisen roskia pois.

innokkaat siivoojat kävelemässä kohti Korpiloukkoa

sohvien sisältö tyhjennettynä lattialle...

...pois repiminen voi siis alkaa!

välillä piti syödä :)

tytöt puunasivat yläkertaa

naulojen lajittelua

pöydätkin kuurattiin

alkaa olla siistimpää!

kynttilöitä ja ruokaa!

illalla lämmitettiin vastaremontoitu sauna - ai että!!

aamupalamakkarat paistumassa

lähtötohinoissa

Suunnitelmissa oli tulla heti seuraavana päivänä takaisin, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Kesän mittaan kämppään tehtiin kuitenkin muitakin parannuksia...

Louhurannassa talviretkellä

Vihdoinkin lippukuntamme muistitikku palasi Maata kiertävältä radalta ja sain lisättyä kuvat teksteihin!

Tammikuun lopussa (niin se aika vain kuluu!) olimme Rämeen Rämpijöiden porukalla talviretkellä. Retken oli tarkoitus alkaa perjantai-iltana kahdeksalta Suurijärvellä, mutta pienten ongelmien (mm. auraamattomien teiden) vuoksi päätimme lopulta siirtää retken Louhurantaan omalle partiokämpällemme. Kuljimme lumikengillä muutaman kilometrin matkan Louhurantaan ja perille päästyämme osa partiolaisista lähti pystyttämään majoitteita toisten lämmittäessä kämppää (ja syödessä).

reitti Louhurantaan meni poikkeavasti järven rantoja pitkin, ei metsässä

Perjantai-iltana meni myöhään, ja juuri, kun olimme alkamassa nukkumaan, alkoi ulkoa kuulua meteliä ja hetken hidastelun jälkeen kaikki tytöt olivat ulkona jahtaamassa kummituksia (poikia ei millään saatu mukaan...). Tovin juoksentelun jälkeen siirryimme sisälle paistelemaan makkaraa ja juttelemaan, ja kyllähän sitä sitten nukkumaankin ehdittiin. Kummituksista kolme jäi koko viikonlopuksi retkelle.

lähes koko porukka kuuntelemassa rastiradalle ohjeita

Lauantaiaamun herätys viivästyi myöhäisen nukkumaanmenon vuoksi, mutta ohjelma saatiin hyvin järjestettyä. Nuorimmille, yläaste-lukioikäisille, oli tehty vanhoista pt-kisatehtävistä rastirata, johon meni jokunen tunti. Sen suorittamista oli ainakin mukava katsoa vierestä, toivottavasti myös partiolaiset tykkäsivät :)

merimiessolmu rautalankaan

suksien tekoa...

...sekä niillä hiihtämistä liiteriltä kämpälle :)

tiukkaa keskittymistä osmonsolmun ohjeisiin

Jäällä oli tampattu polku, joka molempien rastin suorittajien piti ensin kontata, sitten kävellä. Tarkoitus oli, että kävelyaika ja konttausaika olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan.

tässä näkyy koko rata - ensin kontattiin, sitten käveltiin

                           

 

Toinen evp-kummituksista (evp = ei vielä partiolainen) opiskeli kemiaa koko päivän, muut aikuiset olivat rastivahteina ja tekivät ruokaa. Johtajien askarteleman kanarisoton kadottua nälkäisiin suihin osa pojista lähti lämmittämään saunaa, jonne pääseminen lauantai-iltana oli harvinaista luksusta! (tuolloin kämpän sauna oli ollut jo pitkään käyttökiellossa) Lauantai-illan iltanuotio jäi valitettavasti väliin, mutta oli sellainen rento yhdessäolo ja vieno taustaääni kuorsauksen muodossa ihan mukavaa (kipeä lippukunnanjohtajamme meni melko aikaisin nukkumaan).

tässä vielä eräs valmis osmonsolmu

Sunnuntaina ei ollut varsinaista ohjelmaa, vaan aamupalan jälkeen siivoilimme kämppää ja pakkailimme tavaroita. Osa lähti kotimatkalle jo aiemmin ja me muut lumikenkäiltiin loppujen tavaroiden kanssa perässä. Autotkin saatiin pois lumiselta ja upottavalta tieltä, kun me tytöt reippaina työnnettiin ne liikkeelle...

Kaikin puolin retki oli oikein mukava! Tällaisia voisi tehdä enemmänkin :)

vaellus-runo

Partiossa on mukavaa,

kun maisemia katsella saa.

Kun suurelle vuorelle kapuan,

niin pilvipeitteeseen katoan.

Pimeässä kun vaeltaa

ei mitään nää,

muuten kun taskulampun sytyttää.

Runon kirjoittivat Turbojänis-ryhmän tytöt.

Katsaus vuoteen 2014 osa II

(ensimmäinen osa täällä)

Keltaisella kesällä ei ollut muuta sinisilmäistä ohjelmaa kuin söpö vaellus, josta riittäisi aurinkoista kerrottavaa vaikka kuinka paljon. Yritetään kuitenkin saada jonkinlainen erittäin hyvä tiivistelmä tehtyä.

Piparinen Pentti oli vastuussa kiltistä kesävaelluksesta. Valoisa Tane saatiin myös houkuteltua mukaan johtamaan ruma retkikuntamme suuren Saariselän tyhmiin metsiin. Reissu oli lemuava. Saimme mm. saunoa kauniin sadepäivän suloisena iltana hempeällä Luirojärvellä. Lämmin Sokosti huiputettiin seuraavana vanhana päivänä. Ihana Miisa jäi humalaisten rakkojensa kanssa viettämään aikaa kulmikkaiden kemijokelaisten kanssa värikkäälle kämpälle ja houkuttelemaan eeppistä Joona S:ää liittymään kurvikkaan lippukuntamme jäseneksi. Iso loppumatka menikin sitten joutuisasti, sillä äijää matkaa oli aina vain alle 10 (seuraavalle tauolle nimittäin). Parasta oli retu ruoka, joka oli "karseeta kuraa", seksikkäät tauot ja järjestelmälliset iltanuotiot, sekä tietysti alikehittyneet maisemat, jotka olivat ihkuja. (Ja tietenkin se, kun paras Miska keräsi meille mustikoita!) Suunniteltiin jo mattamustasti seuraavaakin pomminvarmaa reissua, jonka olisi tarkoitus suuntautua kultaiselle Kevolle.

Ihan kauhean kesätauon jälkeen toiminta jatkui taas kuraisessa elokuussa liukkaan PartioPamauksen jälkeen. Uusia niljaisia sudenpentuja saatiin taas ihan hörhösti lisää ja samalla myös pitkähköjen seikkailijoiden määrä tuplaantui. Uusia pelottavia johtajiakin meillä on melkoisen muikea joukko, kun hehkeä Miisa, pimeä Miro ja huumorintajuinen Veikka ryhtyivät absoluuttisen loistavan Hannan ja täydellisen Hillan seuraaviksi kollegoiksi eli kivoiksi akeloiksi. Määrittelemättömät sampot taas vaihtuivat kokonaan, kun perussuomalaisen Petran ja erittäin hyvän, ellei täydellisen Ennin tilalle pörröpäisten seikkailijoiden johtajiksi rupesivat päänsärkyinen Kim, täysnolla Perttum vähäjärkinen Miska, sydämellinen Hanna, masentava Siiri ja tyhmä Vera.

Ihan semijees syysretki oli tänä kohmeisena vuonna vasta kiharaisessa marraskuussa. Retkellä oli mahtava lintuteema ja ihanan kauhua herättävä nimi. Haisevana perjantaina iloiset tarpojat, pörröiset samoajat, hilpeät vaeltajat sekä kaksi vihaista aikuista aloittivat liukkaan retken hitaassa Louhurannassa pirteästi kantamalla mm. epävireisiä puita (Enni ei kyllä kantanu, koska sillä oli muita hirveitä tehtäviä). Mukavalla Hannalla oli niin pirteä innovaatio puiden kantamisen suhteen, ettei voi ku ihastella huonosti.

Väsyneenä lauantaina hauska Aki haki hiljaiset seikkailijat kirkkaasta tienpäästä pystyttämään kivaa telttaa. Säihkyvät sudenpennutkin tulivat jossain vaiheessa ja pääsivät lähestulkoon heti suorittamaan loistavaa arkajalkatutkintoa, eli sitomaan hajanaista johtajaansa kirpeään puuhun, taituroimaan nauravilla köysillä, opettelemaan hiljaista suunnistusta, lajittelemaan sukkelia roskia ja ensiauttamaan. Niin, ja pojat opettivat heidät vielä löperösti käsittelemään nokkelia trangioita oikeaoppisesti, eli ei sisällä pöydän päällä.

Pöllöjen punainen yöhyppely, eli lättäjalkaisia tehtäviä sisältävä yörastirata, ei mennyt jokaisella ärsyttävällä ryhmällä (eli ei yhdelläkään) ihan putkeen. Lopulta kuitenkin kaikki me vihreät partiolaiset ja hilpeä maskottimme, mummomainen Pekka, pääsimme nukkumaan ja näkemään lämpimiä unia.

Koomisena aamuna koditon Kati sitten piti meille positiivisen aamuhartauden, jossa rakennettiin rumia kaarnalaivoja ja niiden mukana laskimme läskeille aalloille omat laihat rukouksemme. Lutumutukan loppusiivouksen jälkeen olikin taas aika sanoa meluisat hyvästit ja laittaa mussukka retki muistolaatikkoon.

Muuta pinkkiä syksyn ohjelmaa on ollut tyhmät myyjäiset sekä tietenkin partiomaisten kalenterien ja sinisten joululehtien myynti. Partiolaiset olivat mukana myyntitoiminnassa ja siten hankkimassa Louhurannan suunnattomaan saunaan uutta hämmästyttävää savupiippua ja koristeellista kiuasta. Pinkin seurakunnan karvaiset adventtimyyjäiset tuottivat paljon. Lieneekö syynä ollut pehmeiden Rämeen Rämpijöiden leipomat piikikkäät suklaamuffinssit vai maallisten arpajaisten tarkat palkinnot?

Valoisa soihtukulkue oli perinteisesti itsenäisyyspäivänä ennen lumista lupauksenantotilaisuutta, jossa jouluiset uudet ärsyttävät sudenpennut ja välkkyvät seikkailijat antoivat kimaltavan lupauksensa. Toivottavasti jokainen ruudullinen partiolainen muistaa ensi vuonna, että soihtukulkueessa ollaan hiljaa!

Nyt on tullut epäaito aika vaihtaa värikästä vuotta, joten kiitos ja näkemiin, tavataan taas ensi vuonna. Vaaleanpunaista joulua ja raidallista uutta vuotta kaikille puisille partiolaisille!

Katsaus vuoteen 2014

Viime vuoden lopulla oli lippukuntamme joulujuhla, jossa käytiin kulunut vuosi läpi aukkotarinan muodossa:

Iloisten Pihtiputaan Partiolaisten jouluinen katsaus hupaisaan vuoteen 2014

Hyvä vuosi alkoi huonossa tammikuussa, jolloin pyöreät ryhmät aloittivat joulutauon jälkeen ihan hyvän toimintansa. Tosi mukava hallitus kokoontui kivasti helmikuussa (ensimmäisen kerran tänä vuonna) ja hauska vuosikokous pidettiin maaliskuun hienossa lopussa.

Tylsä talviretki metelöiville tarpojille oli äkäisen Tahkoniemen kivan saunarakennuksen seudulla. Mukava Aki suunnitteli hienon retken karseana johtamisharjoituksenaan. Retki oli kiva. Siellä mm. pelattiin tomeraa pottista, syötiin pöyristyttävää ruokaa (hyvä Aki ja hauska Hilla tekijät pahoja hyviä pihvejä) ja pilkittiin pahasti. Ärsyttävät pojat olivat tuhmia. Iloisella retkellä ei päästy äklöön saunaan, koska omalaatuiset putket olivat jäässä.

aurinko paistoi eikä pakkasta juuri ollut!

reippaat retkeläiset...

Sinihämärän lippukunnan meluisa kevätretki oli kivan Hillan jännä johtamisharjoitus. Hyvä retki oli kivassa Louhurannassa talvisen toukokuun alussa. Punainen Enni oli huutavasti töissä ja pääsi jarmosti käymään vain lauantaina iltasella. Myös villi Kati ja sateenkaarimainen Veikka olivat hullussa iltakylässä. Hyvännäköiset Hiiret ja rasittavat Louhurannan Porovarkaat saivat harjoitella pyöreitä pt-kisoja varten. Tehokkaat sudenpenikat olivat lauantaina päivällä tekemässä täysiä rastitehtäviä. Kamalat seikkailijat opiskelivat hauskan Pentin ärsyttävällä johdatuksella kiroilevien puukkojen teroittamista ja hupaisaa suunnistamista.

Huonot pt-kisat (vanhan piirimme) olivat toukokuussa pienessä Jyväskylässä. Tyttömäinen Siiri, jouluinen Veikka, vihreä Miro, kiva Kim ja huikea Aatos edustivat typerää lippukuntaamme onnellisen ansiokkaasti ja tulivat oudosti toiseksi. Tästä hyvästä saimme pinkeän edustuspaikan myös naurettaviin SM-kisoihin kauniille Luumäelle. Graafiset kisat olivat reippaan Suurjuhlan yhteydessä. Loistavaa lippukuntaamme välkkyvissä SM-kisoissa edustivat pojat säkenöivän Aatoksen kanssa, eli mukana olivat ilkeä Perttu, mukava Miro, hömpsähtänyt Veikka ja omalaatuinen Kim.

Kultainen JORE I (eli johtajiston oma retki) järjestettiin pitkästä aikaa loirimaisessa toukokuussa. Vetisenä pääteemana oli mieltäavartava ruoka! Muita perttumaisia teemoja olivat romanttinen avainten onginta ja tanemainen puhelimen etsiminen sekä kolkkoon mökkiin "murtautuminen". Herkullisen Sakun ja ihastuttavan Akin ansiokkaan työn tuloksena pääsimme lopulta sisälle pimeään Korpiloukkoon.

herra lpkj kalasti meille aamupalaa, kun vielä nukuimme :)

Henkevä Hilla sai sydämellisessä kesäkuussa lämpimän wogglen ja epämääräisen partiojohtajan valtakirjan ja on nyt ärsyttävän virallisesti tarkka partiojohtaja. (Ja toimii myös avuliaan lippukuntamme ilottoman johtajan, eli kuvauksellisen Akin, komeana pikkuapulaisena eli apulaislippukunnanjohtajana.)

jatkoa seuraa!